The Chillsin eeppisen matkan uusin postikortti on albumi konsolidoinnista, uudelleenryhmittymisestä, hyväksymisestä ja kuolevaisuudesta, väittää Chillsin keulakuva. Toivottavasti eräänlainen Carole Kingin Tapestry ikääntyville punkeille. Vau! Saavatko rockbändit vanheta arvokkaasti ja arvioida maailmaa ja omia puutteitaan siinä samalla? Onko mahdollista väistää ilmeinen ja tehdä jotain, mikä on sävyltään haikeansuloista mutta korvalle harmonista?Totta kai on. Snow Boundilla kadonneita sankareita surraan, ihmissuhteita arvioidaan uudelleen, sovitusta etsitään, kuolevaisuutta pohditaan ja valeuutisia horjutetaan. Se on vakavaa tavaraa, ajatuksia toimintahäiriöisestä 50-vuotiaasta, joka painii kypsyyden kanssa ja huomaa, että heidän post-punk-DIY-uskomuksillaan on yhä todellinen ääni, joka resonoi varhaisvuosien fanien keskuudessa ja voi nyt siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Muistia virkistäen voimme palauttaa mieleen, että The Guardian pohti: He kuulostavat melkein syksyn musikaaliselta ruumiillistumalta, kun he kohtasivat Silver Bulletsin. Kolme vuotta myöhemmin Snow Bound asettuu sydämellisesti omaan tyytymättömyytensä talveen. Ja kaikki tämä hyräiltävän melodisella vauhdilla, Phillippsin lahjakkuudella säkeen ja kertosäkeen hillittyyn leikittelyyn sekä niillä upeilla euforisilla urkutäytteillä. Alkoon sielunetsintä1. Bad Sugar2. Time to Atone3. The Greatest Guide4. Scarred5. Complex6. Deep Belief7. Lord of All I Survey8. Snowbound9. Eazy Peazy10. In Harmony