Lontoo on pitkään ollut länsiafrikkalaisen musiikin kokeilujen keskus, ja juuri tähän globaali-paikalliseen tarinaan voidaan sijoittaa Lontoon uusimmat afrobeat-innovaattorit: KOKOROKO. 40-luvulla toisen maailmansodan veteraani Ambrose Campbell ja hänen West African Rhythm Brothers -yhtyeensä houkuttelivat Sohon musiikinystäviä suloisilla palm wine -soundeillaan. Seuraavalla vuosikymmenellä nuori Fela Kuti (ja hänen Koola Lobitos -kokoonpanonsa, jossa rummuissa oli Tony Allen) soitti Campbelliin kanssa, ja siemenet hänen globaaliin afrobeat-vallankumoukseensa kylvettiin. Bändin nimi on orobo – nigerialainen heimo ja kieli – ja tarkoittaa 'ole vahva'. Nimensä mukaisesti KOKOROKO on kaikkien aikojen tähtibändi, johon kuuluu Lontoon jazz-yhteisön kärkinimiä. Maanjäristyksiä aiheuttavan torvisektion (Maurice Grey, saksofonisti Cassie Kinoshi, pasunisti Richie Seivewright), kitaran (Oscar Jerome), koskettimien (Yohan Kebede), rumpujen (Ayo Salawu) ja perkussioiden (Onome Edgeworth) voimalla KOKOROKO on tehtävänsä tasalla luodakseen uusia kieliä afrobean keinoin. "Tämä ei ole joutavaa musiikkia!"", sanoo Sheila Maurice-Grey pohtien rikasta äänihistoriaa, joka on inspiroinut bändiä. Olipa kyseessä sosiaalinen kommentaari, Black Presidentin kaltaisten esiintyjien poliittinen kanta tai afrobeat-iltojen suurtehoinen energia: musiikki kuhisee voimakasta energiaa, jota bändi haluaa viedä eteenpäin lontoolaiseen tapaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö tämä bändi olisi kiinnostunut performatiivisista kunnianosoituksista tai pastissista. Maurice Greylle osa heidän luovan impulssinsa taustavoimasta on kysymys: "miltä tämä musiikki kuulostaa minun sukupolvelleni?" "Rakastamme tätä musiikkia ja haluamme muiden rakastavan sitä samalla tavalla kuin me", kertoi Edgeworth. Musiikin rakkauden ensisijaisuuden lisäksi bändin synnyn taustalla oli myös vieraantumisen tunne Lontoon ohenevasta afrobeat- ja highlife-iltojen joukosta – erityisesti mustien kuuntelijoiden ja soittajien osalta. "Emme halua tämän musiikin kuolevan", hän lisäsi. Sen sijaan, että he olisivat ryhtyneet suoraan kirjoittamaan omaa musiikkiaan, he uppoutuivat vuodesta 2014 kestäneen perustamisensa jälkeen Pat Thomasin, Ebo Taylorin ja muiden soundeihin soittamalla covereita loppuunmyydyille yleisöille. "Muistan puhuneeni Dele Sosimin kanssa Felan kappaleiden rakenteesta – jokaisella elementillä on oma roolinsa. Mutta ennen melodiaa tai harmoniaa on rytmi. Tuon aikakauden soolojen rytminen puoli on hämmästyttävää. Länsiafrikkalainen lähestymistapa jazziin ja improvisaatioon on hip!", tarjosi Maurice-Grey.
